Tää blogin alotus tuli oikeestaa aika hyvää välii. Eilen nimittäin aloin kirjottaa päiväkirjaa ja tää saaki nyt tulla tilalle. Mie oon suunnitellu tätä jo jonkun aikaa, mut nyt vasta sain kunnolla kipinän. Täs on pientä opettelua, mut tästä se lähtee!

Hirveesti ois kirjotettavaa, mut pakko se on jostain alottaa. Oon tällä hetkellä siinä pisteessä, et haluisin lähteä johonki suuntaan. Mietin, että mikä olis sellanen asia tässä elämässä, joka minuu kiinnostaa ja jota vois tehä sillee et ois ihan täysil messis. No päädyin tähä, blogii! Oon muuten tosi ilonen et tajusin tän.

Tää on jo itessää aikamoinen haaste, nimittäin en oo kovin hyvä sensuroimaa ajatuksiani ja sanomisiani. Joudun vähä niinku pistämää itteni likoon. Mut ei se mitään. Miks mie oisin täällä pallolla just tälläsenä jos en ois sitä varten? Nii.

On sata asiaa, joista voisin alottaa tän, mutta päädyin siihen, et kopsaan suoraan eilisen ekan päiväkirjakirjotuksen tähän. Se kertoo sopivasti tän hetkisestä tilanteesta ja sen jälkee voin lähteä sit pohtimaa vaikka ja mitä.


19.10.2013
klo 17:00

Mie päädyin nyt alottaa tän päiväkirjan. Idean sain ystävältä, joka kuulemma kirjottaa päiväkirjaan joka päivä kaikkia fiiliksiä ja mietteitä ja mikä tärkeintä: TOIVEITA.

Mitä mie oikein haluan elämältä? Mikä on se min UNELMA.

Luin just loppuu samaisen ystävän antaman synttärilahjan; Kuiskauksia kaikkeudesta-kirjan. Se vaikutti minuu todella positiivisesti ja anto ajattelemisen aihetta. Olin taas muodostanu maailmasta jonkunlaisen valmiin kuvan ja alkanu ajattelemaa et kaikki on jonkun muun ku min käsissä. Tää kirja palautti minut maan pinnalle, tai siis itseasias vähä myös pois maan pinnalta.

Oon täs jo pitkää miettiny et onks asiat oikeesti just niin joka hetki ku ne on tarkotettu vai voinko itse täällä niihin vaikuttaa ja missä määrin. Tän kirjan jälkeen oon tajunnu kuinka paljon oikeesti tää tän hetkinen kuvio, joka on min elämä, kuulostaakaa siltä mitä ajattelen ja tunnen sisälläni. Tai ainakin oon tähä asti tuntenu.

Lisäks, oon luottanu hirveesti kohtaloon. Et kaikki on suunniteltu ja tätä kaikkea nyt vaan on koettava, vaikkakin se kasvattaa tietenki kohti parempaa ja vahvempaa ihmiskokemusta, mutta että voinko sittenki vaikuttaa konkreettisii kuvioihin hyvin paljonki. Olisko niin, et kohtalon (eli itseni kuitenkin?) valitsemana just nyt oon valmis vastaanottamaa nää kokemukset ja uudet ajatukset asioista.

Takas tähän omaan unelmaan. En siis taida sitä olla vielä löytänyt. Johtuisko se siitä etten oo osannu vaan kattoa oikeesee suuntaan vai enkö oo vaan ollu valmis vastaanottamaa ennen tätä tiettyjä tuskallisia osuuksia itteni kehityksessä, jotta voisin lähteä unelmani suuntaan? En oikein tiiä viel.

Nyt oon kuitenki ensimmäistä kertaa pyytäny selkeesti siltä "kaikkeudelta", jos siltä nyt voi mitään pyytää kun kerran ite taidan olla se kaikkeus, et mie saisin siitä omasta jutusta kiinni. Oon koittanu miettiä miten saisin kiinni asioista, joista TODELLA nautin. Mut mul taitaa olla vaikeuksia kuunnella itteäni. Onkohan se niin, et min täytyy päästää KAIKESTA irti, jotta ne voi ilmentyä. Jättää kaikki oletukset, kuunnella vaan sydäntäni ja hahmottaa itelleni loistava tulevaisuus. Nähä se lopputulos ja unohtaa se miten kaikki tulee tapahtumaa. Vaikka vaikeahan se on hahmottaa loistavaa tulevaisuutta, jos ei tiedä mitä se sisältää...

Tuntuu et oon ollu hirveen pitkää jo paikoillani. Syystä kylläki, enhän mie muuten olis tässä pisteessä. Oon oppinu hirveesti itestäni, etenki parin viimeisen kuukauden aikana. Tässä jumittaessani oon päässy tutkiskelemaan vähän et kuka mie oikein oon?

Tuli tässä just mielee, et entä jos ne min unelmat onkii niin suuria et pelkään unelmoida?
Jos en uskallakaan ottaa vastaan niitä esteitä mitä matkalla ois. Nimittäin pelkoja täytyy kohdata ja yhen niistä tässä kohtasinkin, koska tiesin et min on tehtävä se. Mut vaikeaa se oli. Palaan siihen myöhemmin.

Jos vaan saisin ne muutkin esteet yhtä selkeästi näkyviin, jotka on min unelman tiellä, ois aikamoista. Kuuleeko kaikkeus, just pyysin niitä, kiitos? Vissii pitää jäähä oottelemaa ja kuunnella niitä impulsseja joihin vois reagoida, vaikka pelottaiskin.

"Sinusta on niin houkuttelevaa

tarkastella nykyistä elämäntilannettasi, sitä,

kenen kanssa olet, missä työskentelet,

mitä sinulla on ja ei ole, ja ajatella:

"Näin oli ilmeisesti tarkoitettu, olen täällä jostakin

syystä." Jossakin mielessä oletkin oikeassa.

Olet kuitenkin, missä olet, niiden ajatusten vuoksi,

joita sinulla oli (ja ehkä vieläkin on). Olet siis,

missä olet, jotta oppisit, että elämä menee juuri näin

- EI ole kyse siitä, mitä oli tarkoitettu.

Älä luovuta valtaasi epämääräiselle tai salaperäiselle

logiikalle. Huominen on ihmisten, työn ja leikin

osalta tyhjä taulu, mutta koska sinä täytät senkin

lopulta, sinusta tuntuu jälleen, että niin oli tarkoitettu

- kenet tai mitä sitten oletkin vetänyt elämääsi.

Mitään ei ole tarkoitettu lukuun ottamatta 

vapauttasi valita ja valtaasi luoda.

Valitse suurta ja ole onnellinen."

- Kuiskauksia kaikkeudesta, Mike Dooley -